Päivitin tickerin näyttämään velkasummaa, joka oli kun ensimmäisen kerran aloin laskemaan velkojani. Yli 14 000e. Auts. Mutta hei, tonnilla jo tultu alaspäin. Tuo summa oli muistaakseni elokuun lopussa. Ennen tuota laskutoimitusta en edes halunnut tietää mitä olin velkaa. Oli paljon mielenkiintoisempaa laittaa ylimääräiset rahat vaatteisiin tai hauskanpitoon.
Muistan kun lamppu päässäni naksahti päälle. Olin perinteiseen tapaani selaamassa nettiä illalla. Tykkään bloggaaja MouMoun facebook:sivusta ja hän jakoi kanssabloggaajansa kirjoituksen. Kävin lukemassa sen läpi ja jotenkin pysähdyin. Halusin lisää. Oli mielenkiintoista, että joku oikeasti kirjoitti veloistaan. Oli selvillä omasta velkataakastaan. Seuraavaksi google käyttöön. Löysin Tainan blogin. Ahmin kaikki kirjoitukset parissa päivässä. Hänen kauttaan löysin Velin blogin. Senkin luin parissa päivässä läpi. Sain niin suunnattoman motivaation näistä kolmesta blogista, että eräänä keskiviikkoiltana laskin velkani. Sain tuon ylläolevan tuloksen ja minua alkoi oksettamaan. Mikä määrä!!!!
Tämän jälkeen unohdin tarkoituksettomasti asian hetkeksi, kunnes taas eksyin Tainan blogiin. Silloin päätin, että nyt alan maksamaan kyllä aktiivisesti velkojani pois. Heikkona hetkenä laskin, miten paljon maksan korkoja kuussa. En muista summaa, mutta se oli kuitenkin useamman kympin kuussa, jos ei lähempänä sataa euroa. Muistaakseni yhden kuukauden maksoin velkoja ihan suunnitelman mukaan, sitten aloitin blogin ja tässä kuussa maksoinkin velkoja jo selvästi enemmän pois.
Kaikenkaikkiaan minun pitää siis kiittää teitä kaikkia. Ilman blogeihinne eksymistä en olisi tällä matkalla kohti velattomuutta. Visa olisi tapissa, samoin Mastercard, H&M:llä hierottaisiin käsiä yhteen ja naureskeltaisiin kun maksan korkoja jo kolmatta vuotta vaatteista, joita minulla ei enää edes ole. Kiitos, että olette ottaneet blogini vastaan ja käytte kommentoimassa. Kiitoksia neuvoista ja vinkeistä.
Matka jatkuu eteenpäin. Tästä piti tulla vain lyhyt postaus tuosta tickerin määrästä, mutta tässä sitä taas ollaan. Onnea jos jaksoit lukea tänne asti!
Siitä se kaikki lähtee, asioiden kohtaamisesta. Niin ikävää kuin se onkin, ilman sitä kyseistä askelta, ei eteenpäin voi päästä. Kiitos Niina Unelma, että aloit jakaa omaa tarinaasi. Tuntuu hienolta kuulla, että on itse ollut innoittajana. Samaa nyt blogisi tuottaa minulle. Kyllä me selvitään tästä! On meillä sen verran taistelutahtoa kummallakin! :)
VastaaPoista