Hiljaisuus

Niinhän se on, että kun elämä tuntuu olevan hallussa niin tulee jokin joka vetää pohjan pois kaikelta. Rakas mummoni kuoli viime yönä kunnioitettavassa 86-vuoden iässä. Olin viimeinen ihminen joka piti häntä kädestä ja silitti hiuksia. Suru tuntuu loputtomalta ja velat mitättömiltä. Yritän jaksaa huomenna palailla tämänhetkisiin velkatietoihin. Tickeri päivittyy kuitenkin jo nyt.

Enkeli vuoteen vierellä kulki,
mummon silmät hiljaa sulki.
Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen,
on paistava mummulle ikuinen.